Kuka voi saada henkilökohtaista apua?

Henkilökohtaista apua on myönnettävä, jos

• Henkilö on vammaispalvelulain 8 c §:ssä määritellyllä tavalla vaikeavammainen,
• Henkilön riittävä huolenpito voidaan turvata avohuollon palveluin ja
• Henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa.
• Iäkkään henkilön kohdalla edellytetään myös, että avun tarve ei johdu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista.
• Lapsen osalta palvelun saamisen edellytyksenä on lisäksi, että lapsi ei pysty vammansa vuoksi tekemään ilman apua sellaisia asioita, joita hänen ikäisensä lapset yleensä tekevät itse; ks. tarkemmin esimerkiksi tästä Tukiviestissä julkaistusta lakimies vastaa -tekstistä.

Palvelutarpeen arviointi

Henkilökohtaisen avun tarve, määrä ja henkilölle parhaiten soveltuva järjestämistapa selvitetään palvelutarpeen arvioinnissa ja palvelusuunnittelussa yhteistyössä henkilön itsensä ja tarvittaessa läheisten kanssa. Oman tahdon selvittämisessä tulee aina tarvittaessa käyttää tulkkia ja erilaisia apuvälineitä sekä tuettua päätöksentekoa. Henkilökohtaisesta avusta päätettäessä on otettava huomioon henkilön oma mielipide ja toivomukset sekä palvelusuunnitelmassa määritelty yksilöllinen avun tarve ja elämäntilanne kokonaisuudessaan. Lähtökohtana on, että palvelusuunnitelmaan kirjattuja asioita ei saa ilman perusteltua syytä sivuuttaa päätöksenteossa.

Kuka on vaikeavammainen henkilö

Vaikeavammaisuus arvioidaan vammaispalvelulain mukaisia palveluita haettaessa aina erikseen kunkin palvelun osalta. Diagnoosi ei määritä sitä, kuka on henkilökohtaisen avun saamisen edellyttämällä tavalla vaikeavammainen. Esimerkiksi lievästi kehitysvammainen henkilö voi täyttää henkilökohtaisen avun pykälän mukaiset vaikeavammaisuuden edellytykset.

Henkilökohtaisessa avussa vaikeavammaisuus tarkoittaa seuraavia asioita

Henkilökohtaisen avun hakija on vaikeavammainen silloin, jos hän tarvitsee välttämättä ja toistuvasti apua niissä asioissa, joihin hän hakee apua. Avun tarpeen arviointiin vaikuttavat esimerkiksi henkilön ikä, elämäntilanne ja toimintaympäristö. Arviota vaikeavammaisuudesta ei tehdä diagnoosin, vaan toimintakyvyn perusteella.

Vamman vaikeus tulee arvioida aina suhteessa toimintakykyyn eri toimintaympäristöissä. Kehitysvammaisen henkilön avun tarve voi vaihdella hyvin paljon riippuen sitä, missä hän milloinkin on. Sellaiset asiat, jotka henkilö pystyy tekemään tutussa toimintaympäristössä, saattavat olla mahdottomia jossakin toisessa ympäristössä.

Äkilliset ja yllättävät tilanteet saattavat lamauttaa kehitysvammaisen henkilön toimintakyvyn täysin. Siksi henkilökohtaista apua tulee myöntää esimerkiksi päivittäisiin toimiin tai asiointiin, vaikka näyttäisi siltä, että henkilö saattaisi suoriutua tilanteesta silloin, kun asiat sujuvat täysin suunnitellun mukaisesti. Heikko kyky siirtää opittuja taitoja tilanteesta toiseen tai reagoida äkillisiin tilanteisiin tulee ottaa huomioon arvioitaessa oikeutta henkilökohtaiseen apuun.

Vamman tai sairauden on oltava pitkäaikainen tai etenevä. Pitkäaikaisuus tarkoittaa sitä, että sairauden tai vamman arvioidaan kestävän vähintään vuoden. Jos sairaus etenee nopeasti tai heti tiedetään, että kyseessä on pitkäaikainen tai pysyvä vamma, henkilökohtaista apua tulee myöntää heti tarpeen ilmetessä.