Henkilökohtainen apu
Kenelle henkilökohtaista apua myönnetään?
Henkilökohtaista apua myönnetään vaikeavammaiselle henkilölle. Henkilökohtaista apua myöntää oman hyvinvointialueen sosiaalitoimen vammaispalvelut. Henkilökohtaisen avun kohdalla vaikeavammaisuus on määritelty vammaispalvelulaissa erikseen. Vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua tavanomaisessa elämässä. Henkilökohtaista apua saavat pitkäaikaissairaat, vammaiset tai vammautuneet henkilöt.
Ikääntyminen ei sinänsä ole este henkilökohtaiselle avulle, mutta avun tarpeen tulee johtua pääosin vammasta. Myös lapsilla voi olla oikeus henkilökohtaiseen apuun. Henkilökohtaista apua voi saada hyvin eri tavoin vammaiset henkilöt. Mitään vammaryhmää tai diagnoosia ei ole rajattu henkilökohtaisen avun ulkopuolelle. Henkilökohtaista apua tuotetaan yleisesti joko työnantajamallilla, jossa vammainen henkilö on itse työnantajana tai palvelumallilla, jossa yritys tuottaa palvelun, joko palvelusetelillä tai ostopalveluna.
Henkilökohtaisen avun tarkoitus on auttaa vaikeavammaista henkilöä toteuttamaan omia valintojaan, joten sen järjestäminen edellyttää, että henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilökohtaista apua myönnetään henkilölle, joka kykenee riittävällä tavalla ilmaisemaan tarpeensa. Myös palveluasumisyksikössä asuvat henkilöt voivat saada henkilökohtaista apua. Kotona järjestettävää palveluasumista voidaan myös toteuttaa henkilökohtaisella avulla.
Henkilökohtaista apua myönnetään välttämättömään avustamiseen kotona ja kodin ulkopuolella seuraaviin asioihin:
- Henkilökohtainen apu päivittäisiin toimiin (kuten ruokailuun, hygieniaan, kodin siisteyteen ja kotitalouden hoitoon sekä asiointiin)
- Henkilökohtainen avustaminen työhön ja opiskeluun
- Henkilökohtainen apu harrastuksiin
- Henkilökohtainen avustaminen yhteiskunnalliseen osallistumiseen (esim. järjestötoiminta ja vaikuttaminen)
- Henkilökohtainen apu sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämiseen (kuten kyläily ja ystävien tapaaminen)
Sosiaalityöntekijän kanssa tehtävää palvelusuunnitelmaa varten käydään läpi henkilön yksilöllistä elämäntilannetta ja avun tarpeita ja tämä on pohjana sille, mihin apua myönnetään ja kuinka paljon.
Vammainen henkilö on paras asiantuntija henkilökohtaisen avun tarpeestaan ja kun määritetään hänen yksilöllistä henkilökohtaisen avun tarvettaan, toiveitaan ja elämäntilannettaan. Esimerkiksi henkilökohtaisen avun tarpeen määrää ei voida koskaan arvioida pelkästään vamman, sairauden tai diagnoosin perusteella. Kaksi samalla tavalla vammaista henkilöä voi tarvita hyvinkin erityyppistä henkilökohtaista apua erilaisissa yksilöllisissä olosuhteissaan ja toiminnoissa. Johtuen tästä tarvittava henkilökohtaisen avun määrä voi vaihdella suuresti. Tämän vuoksi yksilöllisyyden korostaminen palvelujen suunnittelussa ja päätöksenteossa on todella tärkeää. Henkilökohtainen apu voi sisältää jonkin verran hoidollisia, hoivallisia ja valvonnallisia elementtejä, mutta jos se on pääosin edellä mainittuja, tulee niihin vastata muilla palveluilla.
Henkilökohtainen apu ja palvelun hakeminen
Lähtökohtaisesti henkilökohtaisen avun hakeminen on helppoa, kunhan sen tekee huolella ja perehtyy omiin avun tarpeisiinsa. Hakemusta varten saat ohjeita myös hyvinvointialueesi sosiaalityöntekijältä tai sosiaaliasiamieheltä. Henkilökohtaisen avun päätökset tehdään hyvinvointialueen sosiaalitoimessa. Prosessi lähtee alkuun jo yhteydenotosta vammaispalveluihin ja siitä, että kertoo omasta tilanteestaan ja henkilökohtaisen avun tarpeestaan. Palvelutarpeen arviointi ja palvelusuunnitelma kuuluvat olennaisena osana henkilökohtaisen avun tarpeen määrittelyä. Palvelusuunnitelman tekemistä voi myös asiakas itse ehdottaa. Mikäli palvelusuunnitelma on jo tehty, asiakas voi ehdottaa sen päivittämistä. Tarvittaessa on myös tarkennettava palvelutarpeista tehtyä arviointia.
Henkilökohtaista apua hakee yleensä vaikeavammainen henkilö itse ollessaan täysi-ikäinen. Hakemuksen täytössä voi toki avustaa joku muu, kuten omainen tai läheinen. Vammaisen lapsen ollessa kyseessä, huoltaja hakee henkilökohtaista apua lapselleen.
Hakeminen tapahtuu parhaiten kirjallisella hakemuksella, joka voi olla joko vapaamuotoinen tai vaihtoehtoisesti voi käyttää kunnan valmista kaavaketta. Asian saa kuitenkin vireille myös suullisesti, jos henkilöllä on kohtuuttomia vaikeuksia ilmaista hakemusta kirjallisesti ja kirjata hakemuksessa pyydettyjä selvityksiä. Tällöin sosiaalityöntekijä kirjaa ne puolesta, mutta henkilön on kuitenkin itse saneltava vaadittavat tiedot ja varmistuttava siitä, että olennaiset asiat ovat kirjattuina hakemuksessa.